Kävin eilen vieraalla kentällä Riksussa ottamassa Vapulle esteet ja eteenmenon. Kiitti Heidille kutsusta!

Huomasi koirasta, että kun ohjaaja hieman jännitti (vieraita ihmisiä paikalla, IIIK!) niin koirakin oli levoton. Vilkuili muita ja kontakti katkeili.  Tein pitkän suoran seuraamista ja näytin eteenmenopallon koiralle. Sitten seurauttaminen takaisin, koko ajan tempoa vaihdellen ja pysähdyksiä väliin. Seurautin suoran päähän ja siitä sitten takaisin kohti palloa, pysähdys ja käsky eteen! Vappu lähti ihan rivakasti. Jossain vaiheessa alkoi usko hetkellisesti loppua, mutta sitten näki pallon ja kiisi paikalle.

Seuraavaksi esteet. Nämä tehtiin pallon kanssa. Ensin hyppyeste. Heidi meni pallon kanssa toiselle puolelle ja minä lähetin koiran hyppyyn. Palkka ja sitten pallo minulle ja Heidi lähetti koiran takaisin. Hyvin meni. Seuraavaksi heitin pallon esteen yli, odotin hetken, käsky ja Vappu hyppäsi, haki pallon ja hetsasin vielä esteellä sitä hyppäämään yli ja sieltähän se tuli. A-esteellä sama juttu. Heitin pallon yli ja hetsasin A:n päällä koiran noutaessa sitä. Ja yli mentiin. Se riittikin sillä kertaa.

Seuraavaksi jäljelle. Heidi lupautui tekemään jäljen. Nythän oli tärkeää, että Heidi tietää missä jälki menee, minä en. Muutama kulma myös mukaan. Koska maastossa oli muurahaisia, ei ruokaa voinut kulman jälkeen käyttää palkkana, joten pyysin Heidiä laittamaan kepin aina heti kohta kulman jälkeen, niin pääsen siitä sitten palkkaamaan.

Itseäni hieman jännitti, miten Vappu ja ennenkaikkea minä tuosta suoriudun. Viime viikkoinen jälkikurssin jälki oli vielä mielessä....Ohjaajahan sai pyyhkeitä, kun ei osannut lukea koiraansa, että onko se jäljellä vai ei. Myös kulmista tuli mainintaa

Jana meni taas oikein hienosti. Koira eteni tällä kertaa mielestäni tosi päättäväisesti. Heidi oli varmuuden vuoksi itseään varten merkannut jäljen pyykkipoijilla. Minä yritin olla tuijottamatta niitä. Tuijotin tiiviisti koiraa. Ja hei, mähän osasin lukea sitä! Koira pysyi jäljellä hyvin. Muutaman metrin poikkeama siellä täällä ja ne huomasin heti. Kepit 1-4 ja kutonen nousi. Pituutta jäljellä ei ollut kuin ehkä 300 askelta, mutta nyt ei ollutkaan tarkoitus tehdä pitkää jälkeä. Selkeitä kulmia oli vain yksi ja sen koira teki mielestäni ihan ok.

Hyvä harjoitus, josta jäi hyvä mieli. Keskiviikkona harjoitukset jatkuu.