Vapulle taas peltojälki. Askeleita 35, makupalana verilettua. Alkuun taas vitonen, makupalat kanta/päkiä ja vikalle askeleelle "herkkuvuori".
Vappu oli taas intoa täynnä. Piti vähän aikaa rauhoittaa tilannetta ja sitten hommiin. Vähän tuntui olevan kiirettä, mutta silti ajoi tarkasti. Vaikka pidinkin liinaa melkein koko ajan kireällä, kun tytöllä oli niin kiire, niin ei tuntunut haittaavan. Kerran nosti päänsä jäljeltä, kun Hippa jodlasi tarhassa.
Mukavaa, kun jäljen loput ovat alkaneet sujua rauhallisesti. Lopetus hallitusti ja sitten palkkaus pallolla. Vappu selvästi nauttii pallopalkastaan. Ja siinä leikin touhussa ei sitten koko ajan pyri jäljelle takaisin. Mitä se muuten on tässä tehnyt muutamana iltana....Lasken koirat myöhään illalla vikalle pissatukselle. Ja nythän on ollut jo pimeää iltaisin. Vappu näyttää aina menevän metsään ja ajattelen, että ok, se menee sinne isolle hädälle ja olen antanut olla rauhassa. Hippakin on yleensä jo ehtinyt tulla sisälle, kun Vappua vaan ei kuulu. Olen huutanut sitä vaativaan sävyyn, eikä koiraa vaan kuulu. Sitten on välähtänyt...Menen takaisin sisälle kodinhoitohuoneeseen talon toiselle puolelle ja mitä ikkunasta näen. Siellä menee pieni musta koira jäljellä touhukkaana. Kummasti se sieltä joka kerta on malttanut tulla, kun oikein käskevästi sitä sieltä sisälle komennan. Saa nähdä, milloin koittaa se päivä, että joudun sen sieltä itse hakemaan. Niin että tuntuu koiralla olevan motivaatiota tuohon jäljestämiseen....

Illalla innostuin vielä lähtemään kylille kävelemään Vapun kanssa. Sirpa ja Maisa liittyivät seuraan. Urheilukentällä olikin sopivasti Nordea pankin urheilukisat ja kentän ympäristö oli täynnään lapsia ja aikuisia! Välillä ammuttiin starttipistoolilla. Lapsia juoksenteli ympäriinsä ja oli aikamoinen vilske ja vilinä. Vappu otti tilanteen hyvin rauhallisesti. Se katseli ja kuunteli ja haisteli. (ohitse kulki lapsia pullan ja mehun kanssa) Ei se ollut moinaskaan.
Loppulenkillä vastaan tuli kaksi koiraa. Ensimmäinen oli valkoinen pikku puudeli. Sille Vappu teki "kojootit" eli oli niska- ja selkäkarvat pystyssä. Tilanne selvästi jännitti sitä. Mutta oli koko ajan hiljaa. Keskustassa vastaan tuli vanha beagle, joka muutaman kerran meille haukahti. No sille piti sitten vastata, mutta ihan siististi....