Osallistuimme Hipan kanssa jälkikokeeseen Hämeenlinnassa 11.-12.9. Ekana päivänä oli maasto-osuus. Esineruudulla aloitettiin. Siitä hienosti 30 p!
Ja sitten hirvikärpästen seuraksi metsään. Hipalla tökki janalla aika pahasti, mutta se oli jo tiedossa. Sitä ku ei olla tarpeeksi harjoiteltu. Kun löysi jäljen, lähti takajäljelle...siitä sitten vaan uudestaan janalle ja menoksi oikeaan suuntaan.

Jäljelle lähetys

Jäljestys meni upeasti! Kaikki kepit löytyi ja vauhti oli sopivan reipasta. Vikalla (ja sillä arvokkaammalla) kepillä meinasi usko jo loppua. Jälki loppui tielle ja keppiä ei vaan kuulunut. Valmistauduin jo lähtemään takaisin jäljelle hakemaan sen vikan kepin, mutta siinä samassa koira makasikin jo maassa kepin löytäessään. Voi sitä riemun määrää. Kertakaikkisen upea suoritus!!!! Koiran kanssa autolle, koiralle palkaksi ruoka ja sitten keppien luovutukseen.
Tuloksena maastosta 195 p / 200 p!!!!! Olipa hieno aloitus meidän jälkiuralle!

Tästä sitten hyvillä fiiliksillä kotiin ja seuraavana päivänä tottikseen. Olimme kentällä taas jo hyvissä ajoin. Hipan kanssa näin on pakko toimia. Näin se ehtii rauhoittua ennen suoritusta.
Me olimme vikassa parissa.
Hippa oli autossa muiden suoritusten ajan ja kuuli siis kaikkien muiden ampumiset 8 kertaa. Kun meidän vuoromme lähestyi, otin sen autosta ja tein pienen lenkin. Huomasin heti, että koira oli jotenkin levoton ja outo. Se ei esim. tullut sivulle, kun pyysin, vaan istui minne sattuu ja piippasi. 

Meidän vuoromme tuli. Menimme ilmoittautumaan. Koira oli edelleen levoton. Ei malttanut istua edes sitä aikaa kun ilmottauduin. Meidän vuoromme oli suorittaa tottis ensin. Seuraamiskaaviossa koira haahuili jonkun verran ja seurasi aika kaukana. Paransi kuitenkin selkeästi loppua kohti. Henkilöryhmässä vaati toisen käskyn ennen istumista ja yhtä henkilöä piti vähän haistaa. Ampumiseen reagoi, mutta ei sen kummemmin kuin muutkaan koirat. Istuminen oli erinomainen. Liikkeestä maahanmeno jäi istumiseksi ja luoksetullessa meni suoraan sivulle ?!

Henkilöryhmässä

Tasamaanouto sujui mielestäni ihan mallikkaasti. Tuomarin mielestä kuitenkin kapula oli liikaa saalis koiralle. Hippa siis hypähti kapulalle ja otti sen suuhunsa.
Estenouto meni hienosti. A-esteen kiersi kapulaa hakiessaan, mutta suoritti esteen takaisin tullessaan???

A-esteellä

Viimeisenä oli vuorossa eteenmeno. Hippa lähti vauhdilla etenemään, mutta lopussa kaarsi vasempaan ja kun annoin maahan käskyn jäi seisomaan. Toisella käskyllä meni vasta maahan.

Lopuksi vein koiran paikallaoloon. Kun toiselle koirakolle ammuttiin, nousi Hippa heti ylös ja lähti hitaasti kävelemään minua kohti.

Pisteemme tottiksesta 69....jos olisimme saaneet 70 pistettä, olisi suorituksemme ollut koulutustunnuksen arvoinen. Nyt tuomarin mielestä koira oli paukkuarka, eikä siksi voinut antaa meille 70 pistettä. Siinä vaiheessa se harmitti ihan vietävästi - moni kaveri manasi, että miksi ihmeessä emme voineet saada sitä yhtä pistettä! Mutta säännöt ovat säännöt ja jos tuomari asian näin tulkitsi, niin minkäs teet.

Mitä tästä opimme?
- janaharjoituksia lisää ja paljon!
- siedätystä ampumiseen, käyntejä ampumaradalla ja vierailla kentillä
- tottista lisää, myös vierailla kentillä

Näin on elämäni ensimmäinen pk-kisa takana ja tästä jatketaan!

Kuvat otti Taina Nyström