Tänään Tarjan kanssa tottiskentälle. Sainkin nyt vieraan koiran Vapulle häiriöksi noutoihin, kun Didi oli sillä aikaa paikallaolossa. Ei tuottanut mitään ongelmaa. Otin taas jo pallon valmiiksi esille, kun lähetin koiraa noutoon. Hyvin haki ja palautti kapulan. Estenoudot meni ok, mitä nyt ensin A-esteellä palasi takaisin ilman kapulaa! Komensin takaisin hoitamaan homman loppuun asti. Toisella yrityksellä teki jo puhtaan suorituksen.

Otin myös pitkästä aikaa seisomaan jäämisen. Hyvä vinkki Tarjalta - kokeessa liike tehdään aina vastakkaiseen suuntaan kuin istuminen. Että miksi ihmeessä otan liikkeen samaan suuntaan istumisen jälkeen. Vappu kun pyrki koko ajan istumaan. Heti kun vaihdoin suuntaa, teki koiran hienon seisomisen. Pienestä se on kiinni ja miksi näitä ei tule ajatelleeksi....Heidikin aina näistä saman tyylisistä asioista mainitsee meikäläiselle.....hmmmmm....pitäisköhän keskittyä paremmin siihen, mitä siellä kentällä puuhaa...ja miten homma menee kokeessa.

Eteenmenon otin lopuksi. Huomasin hetsatessa, että JES, nyt on koira oikeassa fiiliksessä, kun oli jo kovaa vauhtia menossa eteen. Mutta kun aloin suorittamaan liikettä ja lähetin sen eteen, sama epävarmuus iski. Pysähtyi ja jäi kaartelemaan. Jouduin taas ajamaan sen eteen.  Jokin epävarmuus tässä nyt vaivaa.

Otettiinkin Tarjan avittamana liike vielä lopuksi uudestaan. Ensin vein jo etukäteen pallon paikalleen. Sitten ennen liikkeelle lähtöä taas hetsasin koiraa ja kuljetin sitä niin pitkälle, välillä aina pysähtyen ja käskyä sanoen, että se varmasti hokasi, mistä on kyse. Ja tämä toimi. Koira lähti kuin ohjus pallolle. Seuraavaksi Tarja vei pallon ja sama juttu. Nyt lähetin jo hieman kauempaa. Hyvin meni. Sitten tehtiin niin, että Tarja vei pallon Vapun näkemättä. Sama epävarmuus iski taas ja jouduin kulkemaan jonkun matkaa, ennen eteen lähetystä.
Todettiin, että tekee tällaisia hetsauseteenmenoja nyt Vapulle useamman treenin, että saadaan sille se varmuus, että se palkka kyllä on aina siellä.

Seuraavaksi ajettiin meille jälkipellolle.
Tein Vapulle taas pallojäljen. Ensin 50 askelta ja kaivoin pallon syvälle maahan. Sitten 60 askelta ja pallo. Tosin huomasin siinä maata kaivaessani, että juuri siinä kohtaa oli kusiaispesä! Ei kun tallaamaan maa takaisin ja jatkoin matkaa ja tein uuden kaivannon pallolle.

Vapun lähtö oli epävarma. Se selvästi haki ruokaa ja pyöri alussa. Kunnes pienellä ohjauksella lähti hommiin. Vauhti oli aikamoinen - liina kireällä mentiin. Välissä pientä sekoilua, mutta paikoitellen ihan hyvää työskentelyä. Ja ekan pallon tullessa kohdalle haisteli hetken ja ihmetteli, jonka jälkeen kaivoi pallon maasta. Pieni leikki ja jälki jatkui. Vauhtia piisasi taas ja pysähtyi "kusiaispaikalle". Pyöri ja ihmetteli siinä aikansa. Hoin vaan käskyä jälki ja lopulta tajusi jatkaa matkaa vikalle pallolle. Tällä kertaa ei saanut palloista ilmavainua. Sen verran syvään sain ne tungettua.

Nyt koiralla oli kivaa ja se oli innokas. Siitä täytyy olla tyytyväinen, mutta sen työskentelytarkkuus. Tarjan kanssa pohdittiin, josko laittaisi jäljelle kuitenkin ruokaa sinne tänne, mutta myös palloja "jättipoteiksi". Täytyy pohtia asiaa myös Heidin kanssa, mutta tuo voisi toimia hyvinkin. Ruoka jarruttaisi kiirettä jäljellä ja koira joutuisi paremmin tarkentamaan askelia. Ja sitten kuitenkin pallot olisi siellä vietin nostajina ja jackpotteina.
Minun täytyy nyt selvittää itselleni, miten haluan koirani jäljestävän. Metsäjälkikoiraahan siitä ollaan tekemässä, ei peltojälkikoiraa. Mutta olisihan se kiva joskus se kolmosen jälki ajaa siten, ettei tartte pelätä eksyvänsä...

Kiitos Tarjalle seurasta ja vinkeistä!