Näin vapaapäivinä parhaita hetkiä ovat aamut. Kun on ensin käyttänyt koirat aamutarpeillaan pihalla, voi sen jälkeen rauhassa juoda aamukahvit ja samalla käydä netissä lukemassa postit, tsekkaamassa "naamakirjan" ja muut palstat.
Kovin pitkäänhän meillä ei voi nukkua. Hippa vielä antaisikin pötkötellä pitkään sängyssä, mutta tuo meidän prinsessa alkaa aamutoimensa jo hyvissä ajoin. Viimeistään puoli yhdeksän on oltava ylhäällä.

Tänään tein TAAS tomaattipiirakkaakin. Kun se vaan on niin mahdottoman hyvää!! Sitä sitten kaffeen kera nautiskeltiin, kun Jukka tuli töistä.

Tiinan kanssa oli tälle päivälle sovittu tottistreenit. Kahden maissa ajelin kerhomme kentälle ja alettiin hommiin.
Vappu oli taas, kuten sillä on tapana, tosi hyvässä mielentilassa ja vireessä. Sen energisyys treenattaessa on just sopiva mulle. Tekee aktiivisesti töitä, mutta missään vaiheessa sillä ei mene yli. Ja se jaksaa, ei herpaannu hetkeksikään, saatika ala velttoilemaan!

Aloitimme seuraamisella. Se meni älyttömän hyvin! Tiinakin ihan "haukkoi henkeään", kun oli niin otettu suorituksestamme. Eikä sitä sitten sen enempää hinkattu. Hyvä oli lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. JES!!!
Treenin loppuun luoksetulo. Pitkästä aikaa Vappua pidettiin kiinni ja minä juoksin koirasta poispäin. Koira juoksi taas täysillä kohti. Pallo jalkojen välistä ja koira perässä. Eka sessio lyhyt, mutta sitäkin onnistuneempi! Hienoa!
Tiina huomio myös minusta, että minäkin olin hyvä. Miten se nyt menikään, ohjaaja oli "tyhjä" ja antoi koiran suorittaa. Ja just tuollainen olo minulla olikin.

Seuraavassa sessiossa en ottanut lainkaan seuraamista. Kokeiltiin jääviä liikkeitä. Ensin maahanmeno. Nyt täytyy alkaa ottamaan nuo maahanmenot pallon kanssa, että saa ne napakaksi ja nopeiksi. Nyt Vappu ei mene maahan ekalla käskyllä, vaan vaatii lähes joka kerta toisen käskyn. Turha opettaa koiralle, että vasta tokalla käskyllä toimitaan. Varmistetaan tämä nyt jonkin aikaa pallolla avittaen. Kokeilin kerran pallon kanssa ja se meni niin hyvin, että lopetin sen harjoituksen siihen.
Istumista kokeiltiin myös. Vappu istui käskystä joka kerta, mutta hieman hitaasti.

Seisomaan jäämisessä Tiina antoi hyvän vinkin. Nythän olen aloittanut harjoittelun niin, että käskyn annettuani avitan vasemmalla kädellä koiran mahan alta, ettei se istu. Tiina neuvoi laittamaan hihnan, tai jonkun muun kevyemmän "narun", koiran lantion alta. Kun käsky seiso annetaan, pidetään hihna vaan hellästi kireällä, ettei koira pääse istumaan. Näin ei tarvitse alkaa kyyristelemään koiraa kohti, vaan voi seisoa itse ryhdikkäänä. Laitoin hihnan Vapun lantion ympäri, eikä se ollut moksiskaan. Ja liike meni nappiin. Tästä heti vapautus ja palkka. Eikä sitäkään sitten enempää.

Loppuun otettiin vielä eteenmeno.
Oikein hyvä harjoitus. Koira sekä ohjaaja hyvällä filiksellä.