Hirvee hinku oli jäljelle viime viikonloppuisen koulutuksen jälkeen. Peltojen ollessa vielä, ainakin täällä meillä, tosi märät, menin sitten metsään jäljelle.

Jäljen mitta oli kutakuinkin 150 askelta. Alkuun jätin kasan herkkuja ja heti lähtöön muutamalle askeleelle. Sitten vaihtelevasti tyhjää ja namppaa.

Vappu tiesi jo taas heti, mistä on kyse. Se kävi jo ihan kuumana, kun laitoin kaulapannan ja liinan sille perään. Mutta sitten, kun se aloitti työskentelyn, se rauhoittui.
Lähetin Vapun viistosti kohti jäljen alkua. Näin tulee tuota janaa harjoiteltua samantien. Hyvin se jäljen alun löysi, söi makupalat ja jatkoi matkaansa. Muutamia tarkistuksia se teki matkan varrella ja kerran pysähtyi ja kääntyi minua katsomaan. Kun en  noteerannut sitä mitenkään, jatkoi matkaansa.
Tosi rauhallisesti se työskenteli ajaen jäljen loppuun löytäen sieltä taas herkkukasan.

Ihan tyytyväinen täytyy kyllä olla. Vapun toinen metsäjälki ikinä! Nyt kun pellot kuivuu, täytyy treenata paljon pellolla. Sieltä saa tarkkuutta työskentelyyn. Ja sitten pikkuhiljaa esineet (meidän tapauksessa siis kepit) jäljelle.
Leskelän Mika sanoi, että hän laittaa esineet aina samantien jäljelle koiran ollessa vielä pentu. Niitä sitten siellä jäljen ohessa ihmetellään ja tehdään esineistä mielenkiintoisia.

Hippa pääsi eilen pitkästä aikaa vapaana lenkille. Vähän kyllä hirvitti, mitä se sen jalalle tekee. Mutta eipä tuo ontunut illalla yhtään. Tänään kuitenkin mentiin sitten rauhassa hihnassa. Ei aleta nyt ahnehtimaan.