Kotkan BLC-koulutuspäivät takana ja pää täynnä ajatuksia.

Lauantai aloitettiin teorialla. Jouni Jyrkkä on kyllä mukaansa tempaava kouluttaja. Ensinnäkin asian lomassa heitti ilmaan aina tarinoita tosi elämästä koiramaailmassa, joille ei voinut muuta kuin nauraa. Ja sitten palattiin taas ruotuun.
Jouni havainnollisti asiat aina "mielikuvituskoirallaan", jolle antoi palautetta kuin oikealla koiralle konsanaan. Ne äänensävyt ja painot. Ei voinut muuta kuin ihailla hänen eläytymistään asialleen!

Asiat, jotka päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen, on mustavalkoisuus koiran koulutuksessa. Kun koira tekee huonosti, ilmaistaan se sille kunnolla ja kun taas hyvin, niin näytetään se. "Annetaan koiralle sydäntä"! Tästä samasta asiastahan Heidikin jaksaa meille jankuttaa ja hyvä niin, että jankuttaa!
Ja jo koiran yrittämisestä täytyy palkita. Ei aina pyritä siihen täydelliseen suoritukseen, varsinkin, jos asia on vasta opetusvaiheessa.
"Käsi, joka rankaisee, myös palkitsee". Kun koiralle jouduttiin antamaan pakote käsin, heti asian korjattuaan koira rentoutettiin taputtamalla sitä kylkeen ja kehumalla sitä. Moni koira nousikin siitä tosi hyvin.
Tosin huomasi, ettei porukka ollut harrastanut tuollaista kehumista koiralleen, koska moni koira ymmärsi taputuksen "vapaa-käskynä" ja alkoi hillumaan ja luuli, että harjoitus oli loppu. Mutta silloin koiralle vaan kerrottiin, että harjoitus jatkuu.

Vapun kanssa valmistaudumme harjoitukseen Jounin jotain samalla kommentoidessa.

Vapun kanssa olimme viimeisenä harjoituskoirakkona Vapun juoksun takia.
Olimme aikaisemmin ilmoittaneet Jounille, missä asioissa meillä on ongelmia koiriemme kanssa.
Minä ilmoitin edistämisen seuraamisessa, sekä liian hitaan maahanmenon.

Jouni aina ensin halusi nähdä meidän tekevän koiramme kanssa harjoituksen, kuten normaalisti harjoituksissa. Seurautin Vappua ja sehän menikin tosi hyvin tällä kertaa. Jounikin tuumasi, että niin mikäs se teidän ongelma tässä seuraamisessa olikaan...
Mutta pian alkoi edistäminen näkyä.

Yleensä palkkaan Vapun pallolla taskusta ensin vapautus-käskyn sanottuani, jonka jälkeen pallo lentää. Nyt kokeiltiin selllaista, että laitoin pallon vasempaan kainaloon. Uusi tyyli piti ensin opettaa koiralle. Vappu sivulle istumaan ja kun oli hyvin kontaktissa, pallo lennähti kainalosta sille. Vappu oli aluksi aivan ihmeissään ja säntäili minne sattuu pallon perään, kun ei tajunnut mistä se tuli. Kun pääsimme jo ottamaan seuraamisaskelia, aiheutti Vappu yleistä huvitusta yleisössä pallon perässä sinkoillessaan. Se kun on sellainen pikku sähikäinen pallojensa kanssa :)




"Kyllä siihen koiran voi katsoa!"

Siinä vaiheessa kun Jouni opetti, että hihna oikeaan käteen, pallo vasemmassa kainalossa ja vasen käsi valmiina antamaan hihnasta pakote, jos koira edistää, meni minulta pasmat sekaisin.....liian teknistä, ei onnistu! Tätä täytyy harjoitella :) Pallo lennähti kainalosta samantien, jos vasemmalla kädellä yritin saada hihnasta nyppäisyn.
Tämä jätettiin hautumaan.

Seurautin myös neliötä aina vasemmalle kääntyen, jossa koiran täytyi kääntyä nopsaan mukanani koko kroppaa käyttäen. Pakote annettiin joka käännöksessä ja heti pakotteen jälkeen taputus kylkeen ja kehut. Välillä tein pakotteen ilman ja sitten taas laitoin käden koiran sivulle ikäänkuin valmiiksi antamaan pakotteen. Ja muutaman kerran koira suoriutuikin todella hyvin. Siitä välittömästi taputukset ja kehut. Tosin olin monta kertaa myöhässä kehujeni kanssa. Ja siitäkös Jouni riemastui...


Huilailua....ja kielen näyttöä :)


Jokaisen treenin jälkeen otettiin kaikki koirakot kentälle yhtä aikaa. Ensin vain kuljeskeltiin koiran kanssa ryhmässä ja jos joku erehtyi ärähtämään tai rähisemään sai se sen tuta. Vappu oli tosi nätisti, tosin ehkä hieman pallo hukassa, että mikäs juttu tää on. Vaikka tattarisuolla tätä ollaan jo treenattukin. Sitten otettiin koirat hallintaan ja seurautettiin niitä ryhmässä. Kontaktin piti pitää vaikka muita koiria meni ihan läheltä. Laitettiin koirat riviin istumaan ihan lähelle toisiaan ja otettiin muutama askel poispäin. Koko ajan kouluttaja teroitti, että olkaa tarkkana, ettei mitään vaan pääse tapahtumaan. Mutta hienoja koiria meillä oli. Kaikki osasivat käyttäytyä korrektisti. Ja Vappukin 1 vee oli niin tarkkana koko ajan. Olin kyllä aika ylpeä siitä :)

Lauantaina olin kotona puoli seitsemän maissa. Ja olihan se lätkämatsikin katsottava ja su aamuna herätys taas puoli seitsemän ja kohti Kotkaa.
Tällä kertaa käytiin esteet ja niiden opettaminen läpi sekä nouto. Paljon asiaa, jota en millään jaksa tähän kirjoittaa. Vielä oma kovalevy käytävä läpi, ennenkuin saa kaiken "ulostetua".

Kaikille koirakoille otettiin su:na paikallaolo harjoitus. Koira laitettiin maahan oikein tolpan kohdalle, kuten kokeessakin. Pitkä liina koiran perään ja ohjaaja käveli poispäin koirasta. Mutta ei saa kääntää koiralle selkää! Niin kauan kun asioita opetetaan, on se sitten istuminen, seisomaan jääminen, aina käskyn annettuaan, ohjaaja käänty välittömästi koiraan päin. Jos virhe tapahtuu, on ohjaajalla välittömästi mahdollisuus puuttua siihen. Taas yksi asia, jota ei ole tullut ajatelleeksi!

Kun koira oli maassa, alkoi Jouni häiritä koiraa. Hän heitti palloa ja yleensä ekan heiton jälkeen jokainen koira lähti paikaltaan. Tässä vaiheessa koeteltiin ohjaajan näyttelijän lahjoja. Ohjaaja puuttui asiaan välittömästi ja näytti koiralle "mustaa maailmaa", jonka jälkeen tuima tuijotus koiraan, rentoutus ja kumartuminen taas koiran tasolle, taputukset ja kehut. Koiralle uudestaan käsky maahan, joka sitten sanotaan joka kerta, kuten kokeessa oltaisiin. Aina reippaasti poistutaan koiran luota kuin myös palataan sen luo. Ei mitään hiippailuja ja varomisia.
Pikku hiljaa mustan maailman koettuaan, koiran saadessa häiriö, se alkoi tuijottaa ohjaajaa, jolloin ohjaaja kehuu rauhallisesti koiraa ja jos koira pysyi maassa häiriön saatuaan, ohjaaja meni välittömästi koiran luo ja kehui koiraa.
Jouni myös kutsui koiraa ja teki kaikki temput, jotta olisi saanut koiran lähtemään paikaltaan.


Kohta pallo lentää ja Vappu ei malta pysyä maassa....


"Okei, okei, tässä pysyn, enkä minnekään lähde...."

Treenien lopuksi oli taas yhteistreeni, joka aloitettiin samalla lailla kuin la:na. Mutta!!! Sitten Jouni jo vaikeutti harjoitusta. Koirat laitettiin sikin sokin maahan siten, että ohjaajalla oli mahdollisuus kutsua se luokseen ilman että on mahdollisuutta koirien kenties törmätä toisiinsa. Sitten ohjaajat aloittivat yksitellen kutsua koiraansa. Välimatka ei ollut pitkä. Liinan mitan verran. Jokainen koira tuli ohjaajansa luokse oikeassa järjestyksessä. Myös Vappu....

Eikä tässä vielä kaikki!
Lopuksi koirat laitettiin ihan liki vierekkäin maahan. Hyvä jos oli metriäkään väliä. Kahdella koiralla olivat persukset kiinni toisissaan....Sitten jätettiin koirat maahan taas liinan mitan verran ja mitä tekee Jouni....lähtee kävelemään jokaisen koiran yli. Tässä vaiheessa sai kannustaa koiraa maahan käskyllä ja rauhallisesti kehumalla.


Vappu rivissä oikeassa reunassa

Seuraavaksi Jouni alkoi heittelemään palloa koirien nenän edestä. Ainoastaan yksi koira, jollei oltu tehty tuota paikallaolo harjoitusta lähti paikaltaan, mutta muut pysyi. Pari kertaa palloa heitettiin ja sitten palasimme koiriemme luo ja palkkasimme upeasta suorituksesta.
Tämä oli kyllä sellainen harjoitus, että hyvä jos uskalsin hengittää. sain kuitenkin kehuttua koiraa aina kun se katsoi minuun ja rauhoittelin sitä.



Olin kyllä taas tosi tyytyväinen! Vappu suoriutui kaikista harjoituksista mielestäni erinomaisesti. Ja oli sentään kurssin nuorin oppilas. Äidin prinsessa....

Jutun kuvia ovat ottaneet Risto Siimes, Piia Kesti, Kati, NN,Mortti.
Kiitos heille kuvien ottamisesta ja niiden jakamisesta muidenkin käyttöön.
Ja kiitos Siimeksen Tuulalle upean viikonlopun järjestämisestä ja kouluttaja Jounille!