Perinteisesti eilen illalla taas Tattarisuolla. Ennen kimppalenkkiä Vapulle tottista ja sitä meidän "kompastuskiven" treenaamista - seuraamista....

Otin pitkästä aikaa narupallot taskuun palkkausta varten. Pallolla ensin leikittiin ja sitten itse harjoitteluun. Ja se nyt vaan on niiiiin vaikeeta. En tiedä, asennoidun jo koko tuohon liikkeen opetteluun ahdistavasti, niin ei kai se ihme ole, jos koirakin hermostuu ( ja Heidi myös...)
Lopetin liikkeen harjoittelun, kun sain onnistuneen suorituksen. Alkoi niin ahistaa...
Sitten pallolla leikkiä. Ja tällä kertaa Vappu toi sitä minulle ihan vapaaehtoisesti! Menin aina kyykkyyn ja kutsuin koiraa luokse ja se tuli. Niin, meille tämäkin on jo nannaa, jos joku nyt siellä ihmettelee, että so?
Meillähän on ollut ongelmana(?) se, että kun Vappu saa palkan, se menee jonnekin kökkimään, eikä meinaa tuoda sitä minulle. Tämä kaava itse asiassa katkesi metsätreeneissä su:na, kun jäljen jälkeen palkkasin sitä pallolla. Se toi pallon joka kerta luokseni ja odotti, että heitän pallon!

Seuraamisharjoittelun jälkeen otin vielä luoksetulon. Kun käännyin Vappua kohti, se yritti nousta, mutta tipahti heti alas, kun ilmoitin, ettei tuollainen ole sallittua. Sitten hetken odotus ja kutsu "tänne". Koira tuli taas tuhatta ja sataa luokseni. Tällä kertaa jäi hieman kauas, mutta korjasi pyynnöstäni. Hetken odotus edessä ja sitten vapautus ja palkka.

Treenin lopetin eteenmenoon. Vietiin jalkapallo yhdessä paikoilleen ja siitä sitten hetsaten poispäin ja välillä kohti palloa kääntyen ja käsky "eteen". Taas poispäin pallosta ja sitten taas pysähdys, käsky ja koira irti. Hyvin Vappu lähti pallolle ja pallo suussa autolle.

Heidi sanoi, että lenkin jälkeen otetaan vielä yksi sessio tuota seuraamista. Olisi hyvä saada tuo liike nyt Vapulle jakeluun. Olen samaa mieltä. Tämä hinkkaaminen ja ahdistuminen alkaa kohta vaikuttaa meidän väliseen suhteeseen, tai sitä ainakin pelkään...

Kimppalenkille ilmaantui tällä kertaa 5 koirakkoa. Pari sakemannia, hoffi, bouvier sekä mudi. Kaikki alle vuotisia koiria, joille tällaiset kimppalenkit tekee todella hyvää! Vapustakin huomaa, kun sen kanssa käyn Mäntsälän kyläraitilla kävelemässä, että jos meitä vastaan tulee rähjäävä koira, ei Vappu sano mitään. Kovasti yrittää päästä lähempään kontaktiin koiran kanssa, mutta pysyy hiljaa. Mikä on minusta erittäin hieno asia!!!!

Lenkin jälkeen taas perinteinen tottistelu. Harjoitus loppuu aina siihen, että kaikki koirakot menee pieneen rinkiin toistensa lähelle, ihan liki siis. Eilen Vappu reagoi ensimmäistä kertaa ringissä. Sitä alkoi jotenkin ahdistamaan vastapäätä ollut hoffiuros. Mitä lie siinä sitten tuumivat keskenään....

Kun kaikki muut olivat lähteneet, alkoi meidän "piina". Sovittiin, että Heidi ottaa Vapun ja kokeilee liikkeen. Minua ajatus ensin vähän ahdisti, mutta toisaalta, jos Heidi saisi Vapulle tuon ajatuksen liikkeestä jotenkin sen kaaliin ja kunnon onnistuneen suorituksen, niin mikä ettei. Heidi leikki ensin kunnon tovin Vapun kanssa pallolla. Näin Vappu ei enää keskittynyt minuun ja se oli ihan Heidin pauloissa. Heidi odotti, että Vappu on hyvässä mielentilassa. Sanoi istu, meni koiran sivulle ja siitä käsky "seuraa". Ensin Vappu hieman ahdistui ja vikuroi, mutta rauhoittui. Jo heti ensimmäinen suoritus melkein onnistui. Heidi otti uusiksi ja nyt se meni nappiin! Vapautus ja kunnon palkka koiralle. Pieni leikki ja uudestaan lähes lennosta koira istumaan, hetken odotus, että koira keskittyy. Käsky "seuraa" ja se oli siinä!!! Voi Waude, että mä olin tyytyväinen. Vappu oli todella hyvässä mielentilassa ja se keskittyi hienosti! Heidi leikki vielä tovin Vapun kanssa ja sit sanoi, että no niin. Nyt on sit sun vuoro. Jotenkin tuntui siltä, että en voi. En halua pilata tätä fiilistä, kun koira suoriutui noin hienosti. Mä kuitenkin ryssin sen taas....Hölmöä ajatella noin, mutta sellaiset fiilikset vaan oli.

Okei, pallo esiin. Leikin koiran kanssa, mutta en antanut palloa sille. Sitten pallo taskuun, koira istumaan, hetken odotus ja käsky "seuraa" ja Vappu suorittaa liikkeen täydellisesti. Siitä heti vapautus ja yltiömäiset kehut koiralle. Voi vitsi, mikä fiilis. Pienestä se ihmisen onnellisuus on kiinni! Loppuhuipennukseksi otettiin Vapulle vielä noutokapulan vienti autoon. Koira oli minulla hihnassa ja Heid hetsasi sitä kapulalla. Lopulta päästin sen kapulalle. Vappu ei sitä maasta halunnut nostaa, mutta Heidin kädestä sen sitten otti. Kehut tästä ja kiireesti autolle. Vappu kantoi sen ylpeänä autolle asti.

Jäipäs älyttömän hyvä fiilis tästä treenistä. Kiitos Heidi taas kannustuksesta ja opetuksesta!!!