Tänään viestitreeneissä testasimme Hipalle täyttä matkaa, joka on siis 1 km kävely B-pisteeseen, josta koira lähetetään A:lle ja sitten siirtymä B:ltä C:lle 300 m. Kokonaismatkaksi alokasluokassa tulee siis  2,3 km.
Hippa lähti hyvin B:ltä A-pisteeseen, mutta hetken päästä tuli takaisin. Laitoimme Hipan "tyttöystävän" Wilman tarkoitukselle juoksemaan edelle ja Hippa miltei heti perään, mutta usko loppui koiralta matkan varrella. Lähetin sen hetken huilin jälkeen uudelleen. Koira lähti verkkaisesti, mutta näytti siltä, että lähti kuitenkin hyvin matkaan. Eikä mitä, tuli kohta takaisin....Voi itkujen itku!
Tässä vaiheessa mietittiin, mitä tehdä. Päädyttiin siihen, että Wilma laitetaan A:lta C:lle ja sitten C:ltä taas takaisin A:lle ja Hippa heti perään.
Kun Wilma oli tarpeeksi huilinut lähetin sen matkaan. Wilma vähän mietti ja tuumaili, mutta kun komensin, lähti. Hippa heti perään. Hippa lähti tosi vauhdikkaasti. Toivoin ja rukoilin mielessäni, että pliis.....juokse perille asti....ja eikä mitä, kohta oli koira taas takaisin....nyt lähdin sitä tosissani ajamaan pois, olin tosi tiukkana ja komensin menemään. Hipalla ei ollut kiirettä. Aina kun pysähdyin, sekin pysähtyi. Jonkun matkaa aina juoksi ja sitten taas jäi ihmettelemään. Sitten kun olimme sen verran lähellä, että kuuli Hannelen vihellyksen, lähti juoksemaan täysillä.

Mietimme asiaa, jota itsekin olen jo jonkin aikaa ajatellut. Olemme Hipan kanssa harrastaneet viestiä jo kolmatta vuotta eikä edistystä ole kovastikaan tapahtunut. Hipan toimintakyky ei riitä tähän lajiin. Se ei uskalla juosta tuota matkaa yksinään ja usko loppuu kesken. Turha siis stressata itseään ja koiraa tämän enempää. Jätämme viestin ja paneudumme hakuun. Siinä ohessa tokoilemme ja tanssimme. Keskitytään siihen, mikä on molemmista kivaa!