Illalla ajelimme taas tattarisuolle Heidin tottistreeneihin. Viimeksihän kävimme siellä maanantaina "tapakurssilla".  Vappu on kyllä suoriutunut noista kimppalenkeistä/treeneistä tosi hienosti. Mitä nyt viimeksi porukkaamme liittynyt todella iso kaukkarinpentu aiheutti yleistä hämminkiä. Pää pyöri ringissä, eikä keskittymisestä meinannut tulla mitään. Oli se vaan niin kummalllinen otus!

Eilen harjoittelimme kontaktia. Koira istuu sivulla ja minulla namikäsi sen pään takana. Kun koira katsoo minua silmiin, heti palkka. Vapullahan oli tietysti ensin vaikeuksia olla paikallaan. Pää kääntyi taakse makupalaa hamuilemaan. Mutta kun kielsin sinnikkäästi ja palkkasin heti kontaktista, alkoi asia mennä jo perille. Näitä harjoituksia jatketaan.

Harjoittelimme myös irrotusta. Tämän eritoten halusin Heidin minulle opettavan. On niin hienoa seurata Heidiä treeneissään, kun käsky "irti" koiralle tulee, pallo tippuu koiran suusta välittömästi, eikä siihen kosketa ennen lupaa.  Pallosta tai mistä tahansa esineestä irrotetaan silloin kun sanotaan käsky "irti". Tästä asiasta ei neuvotella. Koira on hihnassa, että saan sen lähelleni tarvittaessa.  Koiraa hetsataan pallolla ja leikitetään. Kun käsky "irti" tulee ja jos koira ei pallosta otettaan irrota, nipsastaan sitä takanivusesta. Heti kun koira irrottaa kehutaan kunnolla, rauhoittavasti. Kun koira on rauhoittunut, pallo lentää taas. Vapulle tämä tuntui menevän aika hyvin jo perille. Se on sen verran pehmeä koira kuitenkin, ettei varmaan montaakaan muistutusta tule tarvitsemaan.

Sain eilen myös tiedon Vapun eläinlääkäriltä, että edellisen antibioottikuurin jälkeinen pissänäyte oli puhdas. Huh, huokaisen helpotuksesta. Silti jatkan puolukan syöttämistä Vapulle, varmuuden vuoksi. Kiitos Sadulle vinkistä!