Vapun ontuminen on ohi. Annoin sille kolmena päivänä Metacamia ja lenkitin hihnassa. Hillumiset Hipan kanssa laitettiin jäihin. Välillä testasin tassun kestävyyttä viemällä Vapun metsälenkille vapaana ilman Hippaa. Se kulkeminen kun on hieman rauhallisempaa yhden koiran kanssa ;). Hyvin sujui ja tassu kesti. Silti mennään vielä rauhallisesti. Ei riehuta Hipan saatika muiden koirakavereiden kanssa.

Tänään aamulenkillä käytiin ottamassa hieman tottista. Ihan perinteisiä sivulla istumisia käskyllä "seuraa" namikäsi pään takana. Tämän Vappu jo osaa. Mutta jos yritän tästä lähteä seurauttamaan koiraa (ilman , että namit on koko ajan koiran tavoitettavissa), niin silloin pakka hajoaa. Tuo liikkeellä seuraaminen on kuitenkin vielä niin vahvana Vapulla, että silloin kun lähdetään liikkeelle pitäisi namikädestä tulla herkkua suuhun koko ajan. Tästä täytyy jossain vaiheessa päästä etenemään. Mutta hiljaa hyvää tulee.

Maahanmenosta pääsen jo ottamaan lyhyeltä matkalta luoksetuloja. Ja Vappu tuleekin todella hyvin ihan eteen istumaan. Olen muutaman kerran ottanut tästä sitten jatkoon sivulletulon, ja eikös koira tänään jo ennakoinut liikettä ja viuhahti sivulle ennen mitään käskyjä! Tätä siis emme enää otaa yhtenäisenä liikkeenä, vaan erikseen.

Harjoittelimme myös lennosta seisomisia. Jos vähänkin yritän pidättää koiraa seisomassa, meinaa se helposti tipahtaa istumaan. Varsinkin, jos makupalaa ei ole koko ajan tarjolla.

Lopuksi vielä irrotusharjoituksia. Tästä harjoituksesta koira selvästi paineistuu, mutta toimii kuitenkin. Luulen ,että lisäharjoittelulla (reilulla sellaisella!) koira vapautuu tässä harjoituksessa.
Vaikka pallo pompsahtaa muutaman sentin päähän Vapun naamasta irrotuskäskyn jälkeen, ei koira käy kiinni palloon. Välillä kyllä täytyy kieltää koskemasta. Yleensä Vappu menee maahan ja tuijottaa vuorotellen palloa ja minua odottaen vapautuskäskyä.

Lenkiltä tullessa otettiin pihassa vielä kahden pallon leikki. Voi sitä riemua!