Meinasi jo usko loppua. Vapun kanssa on nyt jäljestetty vain pellolla ja haettu sitä intoa ja energiaa jäljestämiseen, joka hukkui jonnekin matkan varrella.. Jotenkin koira on ollut tosi vaisu, nostellut päätään ja diipadaapaillut. Heidin kanssa ollaan asiaa ihmetelty. Keväällähän Vappu jäljesti innolla ja vähän liiankin vauhdikkaasti. Nyt ei ole vauhdista ollut tietoakaan, saatika innosta. Yksi syy tähän saattaa olla se, että olen myös jäljestänyt metsässä ja siellä on olleet kepit. Viimeisin metsäjälkihän meni Vapulla ihan pipariksi. Se unohti itse jäljestämisen ja keskittyi vain keppien löytämiseen. Olisiko tässä osasyy tuohon ongelmaan?

Eilen sitten taas pellolle ja tällä kertaa pistin jäljelle verilettuja. Alkuun makupaloja joka askeleelle 10 askeleen matkalle ja sitten vaihdellen pari askelta tyhjää, pari makupalaa, yksi tyhjä, makupala jne, vaihdelllen. Tein muutaman serpentiinin, askelia noin 150.

Ja jippii!!! Vapulla oli ihan eri ilme jäljestämiseen, kuin tähän saakka. Se meni nenä tuhisten jäljellä ja innokkaasti. Välillä jouduin sitä ohjaamaan, kun sillä on ollut taipumusta jättää oikea askel noteraamatta. Ohjailin koiraa, kehuin ja kannustin. Jälki loppui verilettukekoon.
Tästä treenistä jäi hyvä mieli!

Tänään jatkuu metsäjälkikurssi. Katsotaan, miten siellä käy...