Koepäivänä saavuin kentälle hyvissä ajoin. Silti minua ennen oli paikalle ehtinyt jo kaksi muuta kisaajaa. Kohta kentälle saapui koetoimitsija Taina ja heti hänen jälkeensä tuomari Juha Kuronen. Pikku hiljaa kaikki  ( 6 koirakkoa) olivat paikalla ja aloitimme koirien tarkastuksella ja kilpailunumeron arpomisella.  Minun kohdalle osui numero 6. Siis viimeisessä parissa oltaisiin.

Sitten letkassa maastoon. Minä viimeisenä ennen tuomaria. Porukka ohjattiin omille jäljilleen ja siitä homma sitten alkoi. Kerrottiin myös minne kepit luovutetaan.
Hipan kanssa jouduimme odottamaan jäljelle pääsyä reilu puoli tuntia. Hippa alkoi jo hermostumaan, kun mitään ei tapahdu. Jälleen kerran tajusin, kuinka hemmetin pitkä se jana on!!!! Miten ihmeessä saan koiran menemään suoraan kohti janamerkkiä....

Kohta paikalle porhalsi tuomari Tainan kanssa. IlmoitIn olevani heti valmis aloittamaan. Koira janan alkuun vierelle ja siitä sitten keskittyneesti käsky "eteen,jälki". Hippa lähti etenemään aika hyvin, mutta jossain vaiheessa kaarsi oikealle. Minulta loppui jo jälkiliina ja siinä sitten ihmettelin, että mitäs nyt teen?!?!?! Pakko oli mennä liinan perässä, että sain siitä kiinni. Siinä vaiheessa tuomari sanoikin, että älä poistu janalta. Takaisin janalle. No niin!!!! Liinasta kiinni ja janalle. Siinä vaiheessa Hippa oli jo edennyt jonkin matkaa ja eikun perään. Se kaarsi oikealle hyvissä ajoin ennen janamerkkiä ja minä sitten perässä. Odotin koko ajan, että tuomari käskee meidät takaisin janalle. Takajälki tietty, ajattelin mielessäni. Mutta kun Hippa vaan eteni jäljellä ja mitään ei kuulunut, oli pakko vaan mennä perässä. Olimme siis jäljellä!

Olimme edenneet jo jonkin matkaa ilman yhtään keppi-ilmaisua. Usko alkoi jo loppua, varsinkin kun Hippa eteni määrätietoisesti kohti kivistä kalliota alaspäin horjahdellen minä perässä myös miettien tarkkaan minkä kiven päälle astun, etten lipeä. Ja mitä?? Koiralla oli hetken päässä keppi suussaan! JES!!! Homma oli siis koiralla hanskassa. Tiesin kyllä heti, että eka keppi oli jäänyt matkalle. Siitä sitten kalliota alas ja ei voi olla totta! Suolle hirveään rämeikköön. Sieltä pongasin itse yhden kepin. Sitten tuli ihana oja vastaan. Ja mitä tekee Hippa. "Ihanaa vettä, tänne täytyy päästä makaamaan". Annoin koiran huilata hetken ja sidoin siinä auenneita kengän nauhojani. Kun sanoin koiralle jälki, se lähti taas töihin! Välillä en nähnyt koiraa lainkaan pöheikön keskeltä ja usko alkoi taas loppua, kunnes tuli toinen oja, jonka Hippa ylitti ja kas kummaa löysi kepin! Nyt siis kaksi keppiä plakkarissa. Sen verran pitkällä metsässä vielä oltiin, että ajattelin, että vielä täytyy olla matkaa ja keppejä jaossa. Ja niitähän sitten löytyi vielä 3 lisää. Myös se kuudes keppi!

Sitten kiireesti autolle koko ajan koiraa hirmusti kehuen. Juotin sille tonnikalavettä.  Aikaa oli vielä keppien luovutukseen. Taisin siinä itsekin juoda puolisen litraa vettä. Sen verran rankka oli maastomme.
Janalta tuomari rokotti 3 pistettä. Neuvoi, että niin kauan menee hyvin, kun tuomarin ei tarvitse puuttua työskentelyyn. Sanoi, että olisin aivan hyvin voinut kävellä janalla eteenpäin ja ohjata koiran janalle käsimerkein ja pienin käskyin. Se on sallittua. No, enpä tätä tiennyt.

Keppien luovutuksen jälkeen esineruutuun pääsyä odottamaan. Muiden kilpailijoiden kanssa keskusteltiin, miten kullakin oli jälki mennyt. Yleisesti ottaen näytti menneen tosi hyvin!
Esineruudusta saimme 29 p /30 p.  Hippa pudotti löytämänsä hanskan eteeni....Huomasi koirasta, että rankka jälkiosuus oli takana. Ei ollut niin ripeää työskentelyä kuin normaalisti.

Maaston pisteet 176

Seuraavaksi siirtyminen kentälle tottista varten. Ja taas sai jännittää! Hippahan on paukkuherkkä. Reagoi varsinkin vierailla kentillä. Omalla kentällä on yleensä ollut ok. Olimme vikassa parissa ja ensin paikallaoloon. Sydän pamppaili kurkussa asti.....ja koira pysyi hienosti paikallaan!!!!! Mahtavaa.

Ja sitten itse liikkeisiin ja tuomarin kommentteihin -jos ne nyt oikein muistan.
Seuraaminen saisi olla tiiviimpää. Välillä otti oudosti etäisyyttä, mutta palasi takaisin ruotuun.

Istuminen erinomainen.

Maahanmeno saisi olla nopeampi ja luoksetulo ripeämpi.

Tasamaanouto ok, metrisen esteen kiersi takaisin tullessa. A-este ok.

Eteenmenoon lähti kuin ammuttu ja eteni todella hienosti. Meni maahan vasta kolmannella käskyllä.

Tottispisteet 82 eli hyvä ja koulari pätkähti!!!!! Siinä vaiheessa repesin täysin. Hippakin katsoi ihmeissään, kun mamma alkoi riehumaan ja kiljumaan ja häntä kehumaan. Varmaan kyllä katsoivat muutkin meikäläistä aika pitkään :)

Siinä sitten muistin, että ruoka!!! Se pitää antaa koiralle ensiksi ja Hippa juoksikin hihna perässään suoraan autolle. Tiesi heti, mistä on kysymys.

Kehuin koiraa maasta taivaaseen ja fiilis oli sellainen, mitä harvoin kokee. Tätä olin niin odottanut ja toivonut ja nyt se kaikki kävi toteen. Mahtavaa kertakaikkiaan.

Lopuksi oli vielä palkintojen jako. Hipan kanssa sijoituimme siis kolmanneksi!!!

Mä olen NIIIIIIN onnellinen -  edelleen. Tätä asiaa fiilistellään vielä pitkään!