Kun otin sen tarhasta, tiesi se heti, mitä oltiin menossa tekemään. Nenä meni heti maahan ja oli kiire hommiin!
Ensiksi oli n. 40 askeleen suora. Laskin Vapun sylistäni taas jäljelle ja sanoin "jälki". Koira lähti samantien hommiin. Jos meinasi hairahtua makupalan yli, kiristin hieman liinaa ja heti koira ymmärsi, että jotain jäi matkan varrelle. Koira löysi kaikki makupalat ja ajoi jälkeä innolla.
Toisena jälkenä oli n. 50 askeleen jälki kaarella. Kaaren merkkasin metallisella grillitikulla, jonka päähän olin sitonut lahjanarua. Vappu ajoi jäljen taas hienosti, eikä merkkiäkään väsymyksestä. Meni tosi hienosti! Täytyikin siitä heti soittaa Taina-kasvattajalle ja kehua Vapun työintoa.
Kuva Merita Rytkönen
Tänään kävimme Vapun kanssa ihan kahdestaan kylillä kävelyllä. Ensimmäinen koirakontakti oli "silmäpuoli" perhoskoira Bucky 13,5 vee. Aluksi Vappu ei oikein ymmärtänyt, että mikä tuo pieni otus on. Sille täytyi vähän haukkuakin. Kunnes lopulta tajusi, että vanhus on vaaraton.
Istuskelimme pankin edessä ja tarkkailimme maailman menoa. Vappu katseli hetken ja sitten alkoi pötköttämään pankin rappusilla. Rennosti vaan, mitä turhia hötkyilemään...
Nyt alkaa silmä väkisin painumaan kiinni. Ei kai tässä muu auta kuin painua pesulle ja nukkumaan!
Jatkoa leirin antimista seuraa lähiaikoina.
Kommentit