Antoisa ja "työntäyteinen" tottisviikonloppu Vapun kanssa takana. Onneksi tänään oli vielä vapaapäivä töistä. Sai aamulla nukkua pitkään ja ottaa rennosti.

Saavuimme Vapun kanssa leirille perjantaina hyvissä ajoin. Olihan minulla silloin(kin) vapaapäivä. Matkan varrella kävimme Minnan kanssa Heinolan cittarissa ostamassa aamu/välipala tarpeet leiriläisille.

Perjantaina porukka asettui taloksi. Lähinna rentouduttiin ennen seuraavan päivän koitosta.

Kouluttajamme oli Koskensalon Marko, joka saapui leirille la:na vasta kolmen maissa. Sitä ennen olimme jo ehtineet keskenämme ottaa kierroksen tottista. Jokainen vuorollaan muiden katsoessa ja kommentoidessa.
Homma alkoikin toimimaan toden teolla vasta Markon ottaessa ryhmän haltuunsa :). On se vaan kumma,  miten Marko tämän homman hallitsee....

Vapulle olin aikaisemmin päivällä käyttänyt makupalana naturalia. Mielessä kummittelee vielä, josko se onkin jollekin allerginen, joten en nakkia/makkaraa ottanut edes mukaan. Tästä Marko heti kommentoi ja ehdotti, että jotain muuta nyt kehiin, kuin kuivamuonaa. Joltain irtosi sitten kunnon grillimakkara ja se käteen ja menoksi. Täytyy sanoa, että Vapun into nousi potenssiin kymmenen kun palkkana oli  makkaraa. Tein Vapun kanssa seuraamista ja istumista. Lyhyitä askelia ja reippaalla vauhdilla. Paljon käännöksiä oikealle ja nopeasti. Minulla on jostain kumman syystä tapana pysähtyä käännöksissä. Nyt sain oikein tsempata, että ohjeet meni perille. Tarkoituksena oli jättää koira käännöksissä, että sille tulisi kiire ruuan perään ja tästä luonnollisesti seurauksena koiralle nopeat käännökset. Koiralla on oltava niin kova hinku ruokaan, ettei se ehdi muuta tekemään kuin seuraamaan, mitä ohjaaja tekee ja missä menee. Vappu ehti välillä haistelemaan maata, kun makkaran paloja kädestäni tipahti.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo. Marko piti Vappua kiinni, kun lähdin koiraa huutaen juoksemaan poispäin. Ja Vapulla kamala hätä ja huuto sen mukainen. Kun pysähdyn, otan oikean luoksetuloasennon ja sitten vasta huudan koiran luokse. Kun koira lähestyy, käännyn suoraan sivulle ja palkkaan koiran siitä. Näin saadaan koira tulemaan suoraan luokse. Vappukin juoksi jo luokseni hieman kaartaen. Enpä ole ennen tällaista asiaa edes ajatellut. Jatkossa täytyy muistaa tämä.

Sunnutaina aloitimme heti yhdeksän jälkeen treenin. Marko ehdotti minulle jo lauantaina, että palkkaisin Vapun turvotetulla ruualla. No minä laitoin la iltana ruuan turpoamaan ja siitä sitten sunnuntai aamuna treeniin. Heidi toimi virallisena ruokakipon pitäjänä.

Kun tulimme vuorollamme kentälle, oli Vappu kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta. Tähän Marko kommentoi, että kentälle pyritään aina tulemaan niin, että koira on kontaktissa ohjaajaan jo tullessaan. Tähän siis kiinnitän jatkossakin huomiota.

Sitten vaan käsi täyteen sapuskaa (yäk....hanskat oli kivan näköiset treenin jälkeen...), koira mukaan ja menoksi. Vappu siis sai ruokaa kädestäni koko ajan. Harjoittelimme taas istumista. Kun koiraa seuraa nätisti, käsky istu ja samalla nopea kämmenen vienti "päin koiran pläsiä". Näin koira oppii nopean istumisen. Muutaman kerran Vappu istuikin tosi nopeasti ja hienosti. Ohjaajalla on vaan vielä tekniikassa hiomista.....Välillä aina koira vapautettiin, kehuttiin ja hilluttiin. Sitten taas vauhdista seuraamiseen, oikealle käännöksiin ja taas välillä istumista. Kyllä tuli ohjaajalle hiki!

Lopuksi kokeiltiin vielä maahanmenoa ja seisomista. Koira on "vapautettuna" ja ohjaaja liikehtii vapaasti ja houkuttelee koiraa ruualla. Sitten käsky maahan samalla kun käsi menee maahan. Kun koira on kunnolla maassa, "zip" ja palkka. Tuo "vapautuskäsky" voi olla mikä tahansa sana, zip, zup, vapaa tms. Se on koiralle merkkinä ihan samalla lailla kuin naksuttimen käytössäkin, että palkka tulossa. Samalla lailla seisomisen harjoittelu. Marko painotti kovasti sitä, että pentuna koiralle kannattaa ensimmäisten liikkeiden joukossa opettaa seisominen. Se on paljon helpompaa opettaa koiralle pentuna kuin aikuiselle koiralle.
Samalla lailla liikehditään vapaasti ja sitten namikäsi koiran eteen ja käsky seiso. Ja siitä samantien zip ja palkka. Itse olen ottanut käyttöön tuon zip-sanan.

Lopuksi luoksetulo ja palkkana loppu ruoka.

Kaikkien treenit videoitiin ja katsottiin myöhemmin läpi kommenttien kera.

Taas kerran huomasi, että apuohjaaja on aivan ehdoton! Kuin  myös videokamera. Sellainen laitetaan hankintaan pikimmiten!

Sunnuntain päätteeksi ruokailu ja mökin siivoaminen. Taas oli yksi antoisa koiraleiri takana.

Vapusta täytyy  taas kerran todeta, että se on synnynnäinen "koiraleireilijä". Se on oppinut olemaan hyvinkin pitkiä aikoja autossa, viihtyy häkissään sisällä (mitä nyt tälläkin leirillä kerran murtautui häkistään ulos), eikä turhista stressaa.

Tänä iltana vierailemme vielä Tattarisuolla Heidin vetämällä pentu/tapakurssilla.
Kommentit siitä tuonnempana.

*muoks* klo 21.25.
Vapun ensimmäinen "tapakurssi" sujui hienosti. Koirakoita oli lisäksemme 10. Aloitimme ensin koirien ohituksella. Porukka jakaantui kahtia ja sitten tehtiin muutama ohitus. Vappu oli aivan ymmällään uudesta tilanteesta. Kaikki oli kovin mielenkiintoista. Ja vaikka muutama koira toisilleen rähisi, ei Vappu noteerannut sitä millään lailla. Seuraavaksi aloitimme kimppalenkin. Kuljimme sikin sokin porukassa ja välillä paikkaa vaihdellen. Jos vastaan tuli ihmisiä/koiria, siirryimme kaikki tien oikeaan laitaan. Välillä piti ottaa kontakti koiraan ja taas jatkaa matkaa. Lenkki oli n.kolme kilometriä. Sujui meidän osaltamme loistavasti.

Lenkin jälkeen jatkoimme pienellä tottisosuudella. Ensin kaikki ympyrään aika lähelle toisiaan ja siitä kontakti koiraan. Koira istumaan ja sitten jokainen vuorollaan teki maahanmenon. Vappu meni hienosti maahan ja piti kontaktia mukavasti nakin pienoisella avustuksella.

Tämän jälkeen muodostimme pitkän rivin ja jokainen koirakko pujotteli letkan läpi, muiden pitäessa kontaktia omaan koiraansa. Sen jälkeen muodostimme todella pienen ringin. Koirat olivat aivan lähellä toisiaan. Muutamalle koiralle tämä oli liikaa, mutta suurin osa suoriutui tehtävästä ihan hyvin - Vappu mukaanlukien.
Vappu yllätti taas kerran positiivisesti. On se vaan hieno tytskä!
Viikon päästä jatketaan.