Pitkästä aikaa Hipan kanssa metsäjäljellä. Viimeksi tehty metsäjälki JK2 kisoissa kesäkuun alussa. Siinä välissä tehty muutama peltojälki. Muuten on Hippa ollut ansaitulla lomallaan.

Vappu oli myös mukana. Tarkoitus aloittaa esineruutuun tutustuminen. Tänään oli tarkoitus tehdä Vapullekin jälki omalle pihanurtsille, mutta Jukka niitti sen tänään. Jäi jälki tekemättä. Ehkä huomenna -perjantaina.

Jäljen vanhetessa teimme e-ruudun. Hippa kävi kierroksilla kun otin sen autosta. Koira hallintaan ja hommiin. Esineet nousi ok. Ekan esineen luovutus takkuili. Roiskasi sen suustaan eteeni "siinä sulle"... Vaadin tuomaan esineen. Lopulta toi. Ajatukset ruudussa taisi olla kyllä jossain muualla. Kuseskeli välillä ja "diipadaapaili". Kuitenkin esineet ( 3 kpl) nousi ja toi ne minulle iloisesti. Vaikka välillä jouduin komentamaan merkkailusta.

Jälki noin 400 m pitkä kuudella kepillä, tunnin vanha. Jana lyhyt, ok, otti pikkupätkän takajälkeä, mutta palasi jäljelle. Neljä keppiä nousi. Vitonen jäi, kun kaarsi jäljellä vasemmalle, kun piti mennä suoraan. Myös kutonen jäi. Hukkasi jäljen lopussa. Löysi kuitenkin takaisin jäljelle.
Maija antoi hyvä kommentin/havainnon. Kun Hippa lähtee jäljellä väärään suuntaan, pysähdyn. Annan siis koiralle apuja, että haloo, nyt ollaan "metsässä". Kun koira palaa takaisin jäljelle, jatkan matkaa. Kokeessahan tämä ei ole mahdollista. Minä luotan siihen, että koira kulkee koko ajan jäljellä. Minä kun en voi tietää, missä jälki kulkee.

Eli treeneissä koiran pitäisi vaan antaa mennä väärään. Jos näin käy, niin voi,voi. Palkka jää jäljen lopussa saamatta, jos loppujälkikin menee mönkään. Eli annetaan koiran tehdä ratkaisut itse, eikä vaikuteta niihin.

Vapun esineruutu: ensin kokeiltiin niin, että lähdin koiran kanssa kulkemaan ruutuun. Ideana se, että koira havaitsee esineet itse ja palkkaan vähimmästäkin esineen merkitsemisestä koiran. No, Vappu oli niin tiiviissä kontaktissa minuun, ettei se muuta nähnytkään, kuin emäntänsä. Vaikka kuinka kävelin esineiden läheltä, niin ei mitään vaikutusta. Mamma vaan oli mielessä ;)

Seuraavaksi Maija ehdotti, että hän pitelee Vappua ja minä lähden esine kädessäni "konttaamaan" koirasta poispäin lyhyen matkaa ja jemmaan esineen vähän piiloon. Takaisin koiran luo tulen kovasti hajuja jättäen. (jalkapohjat/kämmenet maata viistäen) Koiralle käsky esine ja toivottavasti koira hajuvanaa myöten löytää esineen.....Ei toiminut tämäkään. Vappu vaan jäljesti tekemääni vanaa, mutta esineestä ei ollut tietoakaan.

Perinteinen keino,( jolla minä kuvittelin esineruudun Vapulle opettavani) että apuohjaaja vie esineen ruutuun koiraa koko ajan innostaen ja omistaja päästää sitten koiran esineelle, ei Maijan mielestä kannata. Koira oppii esineruudun saalistusvietillä ja saattaa oppia vain sähläämään ruudussa. Mene ja tiedä. Täytyy pohtia asiaa. Kommentteja?