Eilen tuli Katja koiriensa kanssa peltojäljelle.
Ensin tehtiin Vapulle pari lyhyttä jälkeä, jonne palkaksi koiranmakkaraa (tämän saa syötyä nopsaan ja jatkamaan hommia). Ja paalu tietysti taas jäljen alkuun. Nostin Vapun suoraan jäljelle. Kyllä pieni nenä tuhisi! Välillä poistui jäljeltä, mutta huomasi pian, ettei siellä mitään ollut ja palasi takaisin. Tästä heti kunnon kehut.
Katja piteli Vappua, kun poljin toisen jäljen. Vappu oli ihan täpinöissään jo kovasti menossa. Katja ehdotti, että laitan Vapun jäljelle vähän kauempaa. Jos se vaikka osaa itse jo etsiä jäljen alun. No, Vappuhan kiersi taakse ja yritti ekalle jäljelle. Kutsuin sen pois ja ohjasin oikeaan suuntaan. Ja sitten jälki jo löytyikin! Rauhallisesti ja keskittyneesti tytskä työskenteli. Olen antanut koiralle ruuan aina 1-2 tuntia aikaisemmin, ettei sillä ole liian kova nälkä. Sillloin homma menisi varmaan överiksi. Näin on ollut hyvä. Tätä jatketaan. Eilen siis Vapulle sen kuudes jälki.

Vappu sitten sisälle portin taakse ja Hipalle jälkeä polkemaan. Voi sitä sydäntäsärkevää huutoa, mikä sisältä kuului. Miten tuo pentu voi jaksaa huutaa niin kauan ja niin lujaa.... Mutta ei auta. Sen on opittava jäämään yksin kotiin.

Hipalle tein ensin pitkän suoran, jonka jälkeen kulma vasemmalle. Lyhyempi suora ja kulma oikealle. Jäljen päähän taas ruoka.
Hippa ulvoi tarhassaan sen aikaa ja Katjan koirat autossa. Oli aika hieno konsertti :)

Hippa oli taas intoa täynnä, kun tiesi mitä on tulossa.
Hyvin se jäljen ajoi. Aika ajoin nousi nenä maasta ja yhdestä kohtaa kaarsi vasemmalle palaten taas jäljelle.. Mitä lie ollut siinä kohtaa peltoa. Eka kulma meni tyylillä, toisen ylitti ja palasi kaartaen takaisin jäljelle. Lopussa meni taas maahan, kun löysi ruuan.

Katja ehdotti, että Hipalle voisi alkaa jo ottamaan esineitä jäljelle. Laittaa pienen rasian esineen alle ja siitä heti palkka, kun ilmaisee esineen. Täytyypä kokeilla.

Kiitos Katja treeniseurasta ja opeista!