Vapun kanssa taas Heidin treeneissä. Ohjelmassa sitä samaa, seuraamista. Koira istumaan, itse koiran sivulle, käsky seuraa ja lyhyt askel sivulle. Vappu jäi lähes joka kerta vinoon istumaan ja siitä sitä sitten usemman kerran korjasin. Kun olisin tehnyt asian kerralla selväksi koiralle, ei olisi tarvinnut sitä niin kauaa hinkata. Otimme myös 1 askel eteenpäin, sitten kaksi ja kolme ja aina pysähdyksessä koira istumaan. Jostain kumman syystä Vappu pyrkii nyt edistämään. Se pyrkii  liikaa eteen.
Vikassa sessiossa saimme onnistuneimmat suoritukset. Päädyimme jatkamaan tätä treeniä. Ja vain oikeasta suorituksesta palkka. Minun täytyy nyt paljon tarkemmin paneutua koiran suoruuteen ja omaan paikkaan koiran vierellä.

Täytyy vain ihmetellä Vapun intoa treenata, kuin myös sen mieletöntä kontaktia treenissä. Vaikka ohjaaja on ihan kädetön, ei koira lannistu, vaan on innolla koko ajan mukana - eikä kontakti herpaannu hetkeksikään. Tänään taas videoimme suoritukset ja kun niitä katselin, meinasi itku päästä. Koira on aivan mieletön, mutta ohjaaja oikein pässien pässi! Nyt on pakko tsempata oman itsensä kanssa. Koirassa ei ole mitään vikaa!

Huomenna pidetään vapaapäivä kaikesta treenistä. Sunnuntaina päästään treenaamaan valoisaan aikaan.