Tänään pääsimme Katan ja Ilpon kyydissä treeneihin. Kimppalenkki jäi tänään väliin, kun Katalla oli kiire vielä töihin. Mutta tottistella ehdittiin.

Heidi oli taas miettinyt tätä meidän probleemaa tuossa seuraamisessa ja nimenomaan sivulle siirtymisissä. Tällä kertaa otettiinkin käyttöön nakit. Koira taas ensin istumaan ja ohjaaja sen vierelle. Siitä sitten nakki käteen ja käsky seuraa ja lyhyt askel sivulle. Vappuhan oli tietysti aluksi vähän ihmeissään, että mitä tää nyt on. Nakkikädellä oli helppo ohjata koira oikealle paikalleen. Muutaman kerran liike onnistuikin ihan hienosti. Nakituksella jatketaan nyt jonkin aikaa. Jos koira pikkuhiljaa alkaisi oivaltamaan, mitä tässä haetaan.
Teimme myös seuraamista käännöksillä ja Vappu kulki sivulla hienosti kontaktissa. Eikä todellakaan hamunnut nakkia kädestä, vaan pysyi visusti sivulla katse minussa. Palkka tuli sitten hyvästä suorituksesta. Nyt vaan täytyy muistaa etten ala ahnehtimaan. Liian pitkissä seuraamispätkissä Vappu alkaa edistämään ja sitten minulle tulee kiire kiriä sitä kiinni, ja sehän ei suinkaan ole tarkoitus!

Tarkoitus on myös opettaa koiralle takaperin sivulla seuraaminen. Sitä opetellaan sisällä seinän vieressä.
Ja odota vaan Heidi! Ensi kerralla me peruutetaan Vapun kanssa koko matka Mäntsälästä Tattarisuolle!

Jos me nyt tällä tyylillä päästäisiin eteenpäin. Tällaistahan tämä koirankoulutus välillä on. Joskus täytyy vaan purra hammasta ja palata taaksepäin. Kyllä me vielä opitaan, kun harjoitellaan.
Minulla on kuitenkin koira, joka on aina valmiina harjoitteluun, eikä ota nokkiinsa ohjaajan kämmeistä. Ja se mikä tuossa koirassa on niin ihaltavaa, on sen kontakti! Kuin myös se, että se on aina iloinen!
Kyl mä vaan niin diggaan siitä, meidän prinsessasta....