Vihdoinkin Hippa pääsi lenkille Rölli-neidon kanssa, kun emäntien aikataulut kerrankin osuivat yksiin!
Kulkumme suuntautui tuttuun metsään.
Olimme jo jonkin aikaa metsässä kulkeneet, kun huomasimme, että Rölli oli häipynyt kuin tuhka tuuleen. Huutelimme sitä aikamme ja Hippakin oli selvästi huolissaan kaverinsa häipymisestä. Kiersimme kaikki mahdolliset paikat, missä Rölli voisi olla - mm. suolammen, missä se tykkää käydä uimassa. Ei näkynyt, ei kuulunut koiraa. Aloimme jo huolestumaan. Aikaa oli kulunut jo vartin verran, eikä mitään havaintoa koirasta. Huusimme äänemme käheäksi. Heli jo soitti kotiinkin, josko Rölli olisi juossut sinne. Ei näkynyt koiraa sielläkään.
Reilun puolen tunnin päästä pidimme metsätiellä palaveria, että mitä seuraavaksi teemme, niin yht'äkkiä Rölli ilmestyy eteemme kuin se olisi ilmasta siihen tipautettu! Luojan kiitos! Koira ei ollut lainkaan uupuneen oloinen. Alkoi samantien kepillä leikkimään. Huokasimme helpotuksesta. Hippakin oli mielissään, kun kaveri tuli takaisin.

Vapun kanssa kävin tottistelemassa. Treeniseurana ja apuohjaajana oli Siitarin Tiina. Tiinalla oli mukanaan sakemannipojat Aatu ja Hönö.

Vapun kanssa jatkoin seuraamisen opettelua pallon avulla. Olen tässä yrittänyt kokeilla, missä se pallon paikka olisi paras. Jos pidän palloa oikealla kädellä vasemman olan kohdalla, Vappu on hienosti kontaktissa koko ajan, mutta heti kun lähden seurauttamaan, hukkuu koiralta paikka. En halua, että se alkaa kääntymään liikaa palloon päin ja alkaa poikittamaan.
Päädyin kokeilemaan "pallotutitusta". Sama periaate siis kuin nakkien kanssa, mutta nyt pallolla. Tämä tuntui toimivan tällä kertaa. Tiina seurasi takanamme koko ajan ja ilmoitti heti, kun koira seurasi oikealla paikalla. Ja tästä välittömästi vapautus ja palkka. Sain otettua juuri ja juuri yhden askeleen ja sitten palkkasin koiran. Mutta hiljaa hyvää tulee.
Jännä oli huomata, että Vappua ei yhtään häirinnyt se, että Tiina oli ihan lähellä koko ajan. Koira oli vain kontaktissa emäntäänsä....kröhöm....

Muutaman seisomisen otin ja se sujuu pallon kanssa jo hienosti.

Luoksetulon kokeilin taas niin, että jätin koiran ja lähdin kävelemään siitä poispäin. Pallo oli kädessä ja näkyvillä koko ajan. Sanoin Tiinalle, että ilmoittaa heti, jos koira nousee. En tällä kertaa käskyttänyt koiraa lainkaan kävellessäni. Olin kyllä koko ajan valmiudessa huutamaan käskyn, jos koira nousee. Käännyin koiraa kohti ja siinä vaiheessa annoin vahvistekäskyn. Koira nytkähti taas, mutta pysyi paikallaan. Sitten käsky tänne ja pallo eteen ja palkka. Tiina sanoi, että kävellessäni koirasta poispäin, se oli muutaman kerran nytkähtänyt, mutta ei noussut. Hieno meidän tyttö!!!

Tällä kertaa muistin treenin lopuksi ottaa eteenmenon. Vein jalkapallon Vapun kanssa paikalleen ja koiraa hetsaten kävelimme poispäin. Sitten koira sivulle ja käsky "eteen". Ja Vappuhan lähti kuin ohjus!

Kiitos apuohjaaja Tiinalle treeniseurasta!