Otin myös pitkästä aikaa seisomaan jäämisen. Hyvä vinkki Tarjalta - kokeessa liike tehdään aina vastakkaiseen suuntaan kuin istuminen. Että miksi ihmeessä otan liikkeen samaan suuntaan istumisen jälkeen. Vappu kun pyrki koko ajan istumaan. Heti kun vaihdoin suuntaa, teki koiran hienon seisomisen. Pienestä se on kiinni ja miksi näitä ei tule ajatelleeksi....Heidikin aina näistä saman tyylisistä asioista mainitsee meikäläiselle.....hmmmmm....pitäisköhän keskittyä paremmin siihen, mitä siellä kentällä puuhaa...ja miten homma menee kokeessa.
Eteenmenon otin lopuksi. Huomasin hetsatessa, että JES, nyt on koira oikeassa fiiliksessä, kun oli jo kovaa vauhtia menossa eteen. Mutta kun aloin suorittamaan liikettä ja lähetin sen eteen, sama epävarmuus iski. Pysähtyi ja jäi kaartelemaan. Jouduin taas ajamaan sen eteen. Jokin epävarmuus tässä nyt vaivaa.
Otettiinkin Tarjan avittamana liike vielä lopuksi uudestaan. Ensin vein jo etukäteen pallon paikalleen. Sitten ennen liikkeelle lähtöä taas hetsasin koiraa ja kuljetin sitä niin pitkälle, välillä aina pysähtyen ja käskyä sanoen, että se varmasti hokasi, mistä on kyse. Ja tämä toimi. Koira lähti kuin ohjus pallolle. Seuraavaksi Tarja vei pallon ja sama juttu. Nyt lähetin jo hieman kauempaa. Hyvin meni. Sitten tehtiin niin, että Tarja vei pallon Vapun näkemättä. Sama epävarmuus iski taas ja jouduin kulkemaan jonkun matkaa, ennen eteen lähetystä.
Todettiin, että tekee tällaisia hetsauseteenmenoja nyt Vapulle useamman treenin, että saadaan sille se varmuus, että se palkka kyllä on aina siellä.
Seuraavaksi ajettiin meille jälkipellolle.
Tein Vapulle taas pallojäljen. Ensin 50 askelta ja kaivoin pallon syvälle maahan. Sitten 60 askelta ja pallo. Tosin huomasin siinä maata kaivaessani, että juuri siinä kohtaa oli kusiaispesä! Ei kun tallaamaan maa takaisin ja jatkoin matkaa ja tein uuden kaivannon pallolle.
Vapun lähtö oli epävarma. Se selvästi haki ruokaa ja pyöri alussa. Kunnes pienellä ohjauksella lähti hommiin. Vauhti oli aikamoinen - liina kireällä mentiin. Välissä pientä sekoilua, mutta paikoitellen ihan hyvää työskentelyä. Ja ekan pallon tullessa kohdalle haisteli hetken ja ihmetteli, jonka jälkeen kaivoi pallon maasta. Pieni leikki ja jälki jatkui. Vauhtia piisasi taas ja pysähtyi "kusiaispaikalle". Pyöri ja ihmetteli siinä aikansa. Hoin vaan käskyä jälki ja lopulta tajusi jatkaa matkaa vikalle pallolle. Tällä kertaa ei saanut palloista ilmavainua. Sen verran syvään sain ne tungettua.
Nyt koiralla oli kivaa ja se oli innokas. Siitä täytyy olla tyytyväinen, mutta sen työskentelytarkkuus. Tarjan kanssa pohdittiin, josko laittaisi jäljelle kuitenkin ruokaa sinne tänne, mutta myös palloja "jättipoteiksi". Täytyy pohtia asiaa myös Heidin kanssa, mutta tuo voisi toimia hyvinkin. Ruoka jarruttaisi kiirettä jäljellä ja koira joutuisi paremmin tarkentamaan askelia. Ja sitten kuitenkin pallot olisi siellä vietin nostajina ja jackpotteina.
Minun täytyy nyt selvittää itselleni, miten haluan koirani jäljestävän. Metsäjälkikoiraahan siitä ollaan tekemässä, ei peltojälkikoiraa. Mutta olisihan se kiva joskus se kolmosen jälki ajaa siten, ettei tartte pelätä eksyvänsä...
Kiitos Tarjalle seurasta ja vinkeistä!
]]>Vappu sai uida niin paljon kun halusi ja hengaili muutenkin pihalla koko juhannuksen.
Iltaisin oli aika väsynyt tyttö!
Tällä viikolla hommat jatkuu! Eli peltojälkeä luvassa taas....
]]>Lauantaina n. 200 askeleen U:n muotoinen jälki. Vappu ajoi sen taas ihan ok, mutta se into ja paine puuttuu.
Tänään sama juttu, n.200 askelta, muutama serpentiini ja U-käännös takaisin. Hyvin ajoi taas, mutta jotenkin "vakavalla naamalla" ilman sitä intoa ja vimmaa.
Heidi ehdotti, että tekisin pallojäljen treenin lopuksi. 20 askelta tyhjää ja sitten pallon maan sisään kaivettuna. Seuraavat 20 askelta ja taas pallo maan sisään.
Vappu meni tyhjän jäljen aika ok. Pari kertaa piti muistuttaa, ettei rynnitä ja käydään jälki askel askeleelta läpi. Ja voi sitä riemua, kun ne pallot sieltä löytyi. Johan muuttui asenne.
Näitä tehdään nyt jatkossa, vaatien kuitenkin kunnon jäljestämisen ja pallot laitetaan vielä syvemmälle maahan.
Jatkettiin siitä kentälle. Seuraamista - poikitti ja edisti taas. Siitä muikkari ja sitten noutoihin Ollyn ollessa paikallamakuussa.
Eikä mitään ongelmaa! Otin pallon jo valmiiksi käteen, heitin kapulan ja käsky. Vappu lähti reippaasti kapulalle ja luovutti hienosti. Aluksi hieman kauas, mutta korjasin asennon.
Hyppyestekin meni tänään ihan puhtaasti! Samoin A-este. Tosin sivulle siirtymisessä oli ongelmia. Ei meinannut luovutuksen jälkeen siirtyä sivulle. Jouduin jalalla avittamaan. Koira oli hieman saaliilla.
Eteenmenopallon olin vienyt paikoillaan jo ennen treenin alkua. En tiedä, mikä klikki tähän liikkeeseen on nyt tullut. Vappu ei meinaa lähteä eteen ilman käskyn hokemista ja eteen ajamista. Outoa....
Mutta kokonaisuudessaan ok treeni. Erityisesti noutoihin olin nyt tyytyväinen, kun ei ottanut toisesta koirasta paineita.
Treenin jälkeen vietiin koirat uimaan.
]]>Tänään 140 askeleen suora, namppaa joka askeleella, loppuun keko heinällä peitettynä.
Vappu ajoi jäljen aika lailla samaan tyyliin kuin eilenkin - parilla huomautuksella, mutta syöden lähes kaikki makupalat. Muutama saattoi jäädä huomaamatta. Nyt annoin sen jo tehdä itsenäisemmin töitä. En kulkenut selkä köyryssä sen vieressä kyttäämässä. (kaikkea muuta kuin ergonomista hommaa tämä jäljestäminen tässä vaiheessa...) Kehuin ja välillä taputtelin kannustavasti.
Toista takajalkaansa se välillä ravisteli. Niinkuin joku olisi kutittanut sitä, muurahaiset?
Jäljen päässä taas pieni hetki yhdessä ja sitten jatkoin suoraan lenkille. Heittelin sille muutaman kerran palloa.
Lenkin jälkeen se sai taas illallisen nurtsilta. Olin kylvänyt sen sinne jäljen teon jälkeen.
Huomenna jatketaan
Frolicit mukaan (yksi pala aina neljään osaan) ja tallaamaan. Tein 120 askeleen suoran, joka askeleelle makupala. Alkuun ja loppuun frolic-keot. Päähän keko vielä heinällä peitettynä.
Ja avot! Olipas tytöllä eri asenne kuin eilen. Nyt mentiin joka askel tarkkaan. Muutaman kerran jouduin huomauttamaan, että tarkistetaan joka askel, mutta nenä tuhisten mentiin! Kehuin ja taputtelin koiraa.
Jälki oli muutenkin paremmin poljettu kuin eilinen. Sain siihen Heidiltä "rautalankaopastuksen".
(on se muuten kumma, että se ihminen jaksaa mun kanssani aina vaan )
Jäljen päässä vietin koiran kanssa aikaa. Hassuteltiin ja pidettiin kivaa.
Vappua odotti vielä ylläri kotipihalla. Olin tehnyt tallatun neliön nurtsille ja nakellut sinne sen iltaruuan (ottaen tietysti huomioon jo syödyt Frolicit). Ja voi sitä ihmetystä, kun ruokaa löytyi vielä kotipihaltakin! Siinä meni jonkin aikaa, kun koira pyöri neliössä ja söi ruokaansa..
Tällä nyt jatketaan. Trinsessa saa illallisen jonkin aikaa pellolta/pihalta.
]]>Vapulla alkaa nyt jälkiharjoittelu aivan alusta. Siirrytään toistaiseksi pellolle hakemaan sitä tarkkuutta ja ennen kaikkea ASENNETTA! Kuten Taposen Katja sanoi maanantain jälkitreeneissä (vaikkakin tarkoituksenani oli nimenomaan tehdä Vapulle "hubbabubbajälki ilman sen kummempia vaateita kokeen palautustreeninä) niin Vappu menee jäljellä vähän niinkuin "takki auki" diipadaapa-asenteella. Juu ja nyt siihen tulee loppu!
Ihan itse aiheutettua koko homma. Olen antanut sen tehdä niin ja nyt opetetaan koira alusta asti uudestaan tekemään töitä. Ja minä myös lähden tähän hommaan eri asenteella!
Eka treeni tehtiin siis tänään. Pellolle, 100 askeleen suora ja joka askeleelle namia, lopussa namikeko heinällä peitettynä. Vappu ei saanut ruokaa aamulla. Laitoin jäljelle verilettua pieninä paloina. Tarkoitus oli katsoa, miten tuo jälki menee ja tarvittaessa tehdään sitten uusi.
Noh, kyllähän se sen ajoi, mutta ilman asennetta ja halua löytää ne makupalat sieltä heinän seasta. Teki työtä käskettyä, mutta into ja vimma oli poissa. Missä oli se "tuhina ja aivastelu"?
Lähdettiin aivan alusta. Avitettiin kädellä löytämään makupalat ja kannustettiin. Samalla vaadittiin käymään joka askel läpi. Taputeltiin kylkiin ja kehuttiin.
Hetken paussi ja sitten uusi jälki, tällä kertaa kokeilin Frolicia. Veriletut kun eivät tuntuneet oikein iskevän neidin makuhermoihin.
Askeleita vähemmän kuin ekalla jäljellä. Sama strategia kuin ekalla jäljellä. Vaaditaan käymään joka askel läpi. Frolicit menivätkin paremmin heinikkoon piiloon ja Vappu joutui tekemään töitä. Se selvästi käytti silmiään verilettujäljellä ja bongaili herkut niin. Nyt joutuikin käyttämään sitä nenuaan, että löysi herkut.
Meikäläisen allit oli vaan aika lujilla. Toinen käsi liinassa ja kiristää/löystää tilanteen mukaan = kramppi! ja toinen käsi koiran nenän edessä ohjaamassa tarvittaessa oikeaan suuntaan. Vappu, mä todella toivon, että sä otat opiksesi asap ;)
Huomenna harjoittelu jatkuu ja koira saa päivän ruuan jäljellä. Että töitä täytyy tehdä ruokansa eteen!
Jäljen jälkeen käytiin kentällä tottistelemassa.
Vapulle noutoharjoittelua pallon avulla, että saataisiin palautukseen vähän enempi vauhtia.
Eli, heitän kapulan ja samalla kun koira juoksee kapulalle, otan pallon esiin ja heiluttelen sitä kädessäni. Koira saa aluksi tiputtaa kapulan pallolle kiirehtiessään, mutta sitten aletaan vaatimaan enempi.
Nyt päästiin jo siihen vaiheeseen, että pidin palloa jo kädessäni lähettäessäni koiraa kapulalle ja se luovutti kapulan minulle ennen pallopalkkaa. Siitä sitten heti palkka.
Estenoudot tein myös pallolla. Hyppyesteellä meinaa takajalat kolahtaa esteeseen - tekniikka vielä hakusessa. A-esteeltä koira hyppää tosi ylhäältä alas, ihan pahaa tekee...
Eteenmenoa varten olin vienyt jo heti ennen koiran autosta ottamista "alligaattorin" valmiiksi paikalleen. Vappu ei tajunnut jutun juonta ja jouduin ajamaan sen eteenmenoon. Kunnes se hiffasi pointin ja löysi aivan uuden lelun sieltä. Tehtiin lopuksi vielä niin, että Heidi lähti viemään lelua koiraa hetsaten ja minä hoin "eteen"-käskyä. Ja kyllä lähti!
Siinä olikin tarpeeksi treeniä tälle päivälle.
Harjoittelu siis jatkukoon!
Jälkikoetta edeltävällä viikolla ilmeni noudoissa seuraavanlainen ongelma - Vappu ei uskalla noutaa toisen koiran ollessa paikallaolossa. Ja sama dilemma ilmeni kisoissa. Liike meni puutteelliseksi, koska koira suoritti noudon vasta kolmannella käskyllä. Sama epävarmuus ilmeni estenoudoissakin. Tätä aletaan nyt treenaamaan. Itse asiassa aloitimme maanantaina jälkikurssin päätteeksi. Katja laittoi Kamun paikallaoloon ja minä aloin heittelemään Vapulle palloa aika liki Kamua. Ekan heiton jälkeen ilmeni taas sama epävarmuus, mutta ei niin pahana. Olihan kyseessä sentään PALLO! Mutta ennen noutoliikkeeseen lähtöä Vappu vilkuili Kamua ja meni pallolla kyyryssä ja varoen. Teimme treenin kuutisen kertaa ja lopulta Vappu oli jo ihan vapautunut ja ok. Näitä treenejä täytyy nyt alkaa tekemään varmojen, paikallaan pysyvien koirien kanssa.
Kerrottakoon vielä, että Vapulle ei ole koskaan kentällä sattunut mitään sellaisat, että toinen koira olisi lähtenyt kisaamaan sen kanssa kapulan noudosta tms. Vappuleirillä muistan samanlaisen tilanteen, kun laitettiin vappu noutamaan poikittain paikallaoloa suorittavaa koiraa nähden, niin silloinkin nouto tuotti ongelmia. Epävarmuus iski ja sai tosiaan käskyttää, ennenkuin koira suoritti liikkeen.
Toivottavasi positiivisen harjoittelun kautta tämä klikki saadaan poistettua.
Vappu 3.sijan pystinsä kanssa. Maistaa täytyy aina!
]]>
Huomasi koirasta, että kun ohjaaja hieman jännitti (vieraita ihmisiä paikalla, IIIK!) niin koirakin oli levoton. Vilkuili muita ja kontakti katkeili. Tein pitkän suoran seuraamista ja näytin eteenmenopallon koiralle. Sitten seurauttaminen takaisin, koko ajan tempoa vaihdellen ja pysähdyksiä väliin. Seurautin suoran päähän ja siitä sitten takaisin kohti palloa, pysähdys ja käsky eteen! Vappu lähti ihan rivakasti. Jossain vaiheessa alkoi usko hetkellisesti loppua, mutta sitten näki pallon ja kiisi paikalle.
Seuraavaksi esteet. Nämä tehtiin pallon kanssa. Ensin hyppyeste. Heidi meni pallon kanssa toiselle puolelle ja minä lähetin koiran hyppyyn. Palkka ja sitten pallo minulle ja Heidi lähetti koiran takaisin. Hyvin meni. Seuraavaksi heitin pallon esteen yli, odotin hetken, käsky ja Vappu hyppäsi, haki pallon ja hetsasin vielä esteellä sitä hyppäämään yli ja sieltähän se tuli. A-esteellä sama juttu. Heitin pallon yli ja hetsasin A:n päällä koiran noutaessa sitä. Ja yli mentiin. Se riittikin sillä kertaa.
Seuraavaksi jäljelle. Heidi lupautui tekemään jäljen. Nythän oli tärkeää, että Heidi tietää missä jälki menee, minä en. Muutama kulma myös mukaan. Koska maastossa oli muurahaisia, ei ruokaa voinut kulman jälkeen käyttää palkkana, joten pyysin Heidiä laittamaan kepin aina heti kohta kulman jälkeen, niin pääsen siitä sitten palkkaamaan.
Itseäni hieman jännitti, miten Vappu ja ennenkaikkea minä tuosta suoriudun. Viime viikkoinen jälkikurssin jälki oli vielä mielessä....Ohjaajahan sai pyyhkeitä, kun ei osannut lukea koiraansa, että onko se jäljellä vai ei. Myös kulmista tuli mainintaa
Jana meni taas oikein hienosti. Koira eteni tällä kertaa mielestäni tosi päättäväisesti. Heidi oli varmuuden vuoksi itseään varten merkannut jäljen pyykkipoijilla. Minä yritin olla tuijottamatta niitä. Tuijotin tiiviisti koiraa. Ja hei, mähän osasin lukea sitä! Koira pysyi jäljellä hyvin. Muutaman metrin poikkeama siellä täällä ja ne huomasin heti. Kepit 1-4 ja kutonen nousi. Pituutta jäljellä ei ollut kuin ehkä 300 askelta, mutta nyt ei ollutkaan tarkoitus tehdä pitkää jälkeä. Selkeitä kulmia oli vain yksi ja sen koira teki mielestäni ihan ok.
Hyvä harjoitus, josta jäi hyvä mieli. Keskiviikkona harjoitukset jatkuu.
]]>
Pyysin Katjaa tekemään Vapulle jäljen. Sille ei ole vierasta jälkeä tehty kuin vasta kerran, viime syksynä.
Ja olipas opettavainen jälki!
Ensinnäkin olen niin pitkään tehnyt omia jälkiä ja aina suurinpiirtein tiennyt missä jälki menee ja mennä tohottanut koiran perässä sen kummemmin mitään ajattelematta. Mutta! Nytpäs en tiennytkään, missä jälki menee ja olin aivan pulassa. Katja hoki, että lue sitä koiraa! Se kertoo, milloin on jäljellä, milloin ei....no juu...loppua kohti aloin jotenkin ymmärtämään jutun juonen - ainakin yritin kovasti. Hohhoijaa. Kyllä sitä taas tunsi piston sydänalassaan ....Myös kulmat tuotti koiralle hankaluuksia. Kepit nousi ok, yhtä lukuunottamatta. Se olisi jäänyt merkkaamatta, ilman asiaan puuttumista....
Jatkosuunnitelmat:
- treenataan vierasta jälkeä ja jäljen polkijan täytyy tietää, missä jälki menee -> Jutta oppii/opettelee näin lukemaan koiraansa, kun ei tiedä, missä jälki menee
- kulmien harjoittelua, mm. luonnon omia esteitä hyväksi käyttäen. Kulman jälkeen heti palkka
Tätä harjoittelen myös pellolla. Täytyy vaan jotenkin merkata kulmat, että osaa vaatia.
Kiitos Katjalle taas hyvistä vinkeistä. Ens kerralle on varmasti luvassa parannusta!
]]>
Osa-alueet:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Vappu ainakin puolusti emäntäänsä, joten ei tarvitse pelätä pimeillä kujilla...Pimeään koppiin mentäessä, se jäi oven taakse huutamaan kuin syötävä - raukka....Reippaasti kuitenkin etsi minut pimeästä huoneesta ja kun löysi, hyppäsi syliini ja oli maailman onnellisin koiruli :)
Itseään ei ehtinyt puolustaa, kun oli hätä, mihin mamma hävisi. Heidi kuvasi testin ja sanoi, ettei Vappu ehtinyt tajuta uhkaavaa äijää, kun sillä oli vaan hätä minusta. Ja kun ei tarpeeksi ehtinyt reagoida, lopetti tuomari uhkaamisen....
Tuosta laukauskokemattomuudesta en osaa sanoa. En tiedä, millä perusteilla se tuli. Minusta Vappu oli ihan lungisti koko ajan. Nuuhki maata ja hengaili.
Muuten testi kertoi Vapusta juuri sen, mitä se onkin. Mm tuo hieman pehmeä ja erittäin vilkas. Kuin myös tuo hieman rauhaton...
Anyway, maailman paras koira, mun trinsessa
]]>Keli oli aurinkoinen ja maasto kuivaa kangasmetsää. Jälki vanheni vajaan tunnin ja jäljellä luonnollisesti kuusi keppiä ja yksi selkeä kulma. Jäljen pituus reilut 500 askelta.
Tällä kertaa merkkasin jäljen pelkillä pyykkipojilla, että näen meneekö koira jäljellä ja pystyn tarvittaessa puuttumaan. (minä kun unohdan tekemäni jäljen samantien, kun tulen metsästä pois, en vaan voi sille mitään ) Makupalat olen jättänyt jäljeltä nyt kokonaan pois.
Janan tein ekaa kertaa melko pitkäksi. Olisiko ollut 20m...
Koiralle vermeet päälle ja menoksi. Janalla eteni suoraan ja otti heti oikean suunnan, JES!
Eteni määrätietoisesti koko ajan ja ilmaisi kaikki kepit hienosti! Sen tekemäni kulman sitten unohdin täysin. Koira meni siitä hieman yli ja yht'äkkiä pyörsi takaisin ja kääntyi juuri oikeean suuntaan. Ihmettelin ensin, että mitä ihmettä, kunnes muistin...KULMA! Tähyilin koko ajan sivusilmällä niitä pyykkipoikia ja niin niitä vaan tuli koko ajan vastaan. Palkkasin koiran kepeistä nakeilla. Siinä rauhassa niitä syöttelin ja sitten taas jatkettiin matkaa. Vappu oli hieno, kertakaikkiaan! Olen todella tyytyväinen tämän iltaiseen suoritukseen!!!
Kiitos Katjalle seurasta!
]]>